Migreenin hoito
Vaikka migreenikohtaus ei yleensä ole vaarallinen tila, se vaikeuttaa sekä potilaan että hänen läheistensä elämää. Migreenikohtauksen aikana potilaan on mahdotonta toimia normaalisti.
Migreenipotilas ei voi "ottaa itseään niskasta kiinni ja ryhdistäytyä" ja hän on usein ainakin osittain työkyvytön kohtauksensa aikana. Oireiston takana on aivorungon häiriötila eikä migreenipotilasta tämän vuoksi pidä syyllistää kohtaustensa takia. Valitettavasti iso osa ihmisistä ei ymmärrä, ettei kyseessä ole vain jokin päänsärky, vaan huomattavasti laaja-alaisempi, tuskallisempi ja lamauttavampi oireisto kuin vain pelkkä päänsärky.
Miten saan apua?
Jokaisen, joka kärsii toistuvista vaikeista päänsäryistä, pitäisi käydä lääkärissä. Aina ei ole tarpeen, että lääkäri määrää lääkityksen päänsärkyihin, vaan tärkeämpää on varmistaa potilaalle oikea taudin määritys, etteivät päänsäryt johdu mistään piilevästä vaarallisesta sairaudesta.
Lääkärissä käynti
Migreenin varmistamiseksi ja vakavampien sairauksien poissulkemiseksi lääkäri tutkii potilaan ja pyrkii samalla kyselemällä selvittämään lääketieteellisen taustan, ruokavalion, näkökyvyn, stressitekijät sekä lääkityksen. Samalla koetetaan yhdessä potilaan kanssa selvittää päänsärkyjen toistumistiheys sekä selkeät laukaisevat tekijät.
Jos päädytään migreenidiagnoosiin, voidaan kokeilla useitakin tilannetta helpottavia asioita. Jos näillä ei saada toivottua apua särkykohtauksiin tai jos herää epäilys vakavammasta sairaudesta, potilas voidaan lähettää erikoislääkärille tarkempia tutkimuksia ja selvityksiä varten. Usein päänsäryistä kärsivä huomaa, että kun hän saa selvityksen oireistaan, hänen tilanteensa helpottuu huomattavasti, kun ei tarvitse murehtia päänsäryn mahdollisesta vakavammasta syystä.
Migreenin lääkkeetön hoito
Migreenin hoitoon voidaan soveltaa sekä lääkkeettömiä että lääkkeellisiä hoitoja. Lääkkeettömistä hoidoista tärkeimpiä ovat ärsyttävien tekijöiden välttäminen. Esimerkiksi migreeniä selvästi laukaisevia ruoka- ja nautintoaineita, kuten alkoholia, juustoja, keinotekoisia väri- tai lisäaineita sisältäviä ruoka-aineita voi yrittää välttää. Myös säännöllinen ateriointi ja nukkuminen vähentävät migreenikohtausten esiintymistä. Rentoutuksesta voi olla hyvä apu erityisesti stressiin liittyvästä migreenistä kärsiville. Sopiva säännöllinen kevyt liikunta tai esimerkiksi jooga voivat auttaa kohtausten estossa. Toisinaan myös akupunktiosta tai siihen verrattavista hoidoista voi olla apua. Viileä, hämärä rauhallinen paikka, jossa voi levähtää tunnin-kaksi helpottaa usein kohtauksia, samoin viileä kääre otsalla.
Migreenin lääkehoito
Migreenin lääkehoitoon on kaksi lähestymistapaa. Jos kohtauksia on harvakseltaan, on asianmukainen kohtauslääkitys paikallaan. Jos taas kohtauksia esiintyy kovin tiheään, kannattaa miettiä myös selvän ennaltaehkäisevän lääkehoidon aloittamista.
Migreenin kohtaushoito
Migreenin kohtaushoitoon voi kuulua tavanomaisia reseptivapaita särkylääkkeitä. Osalle nämäkin toimivat kohtalaisen hyvin. Perusperiaate migreenin hoidossa on ottaa riittävän paljon lääkettä ja riittävän aikaisin. Esimerkiksi asetosalisyylihapon ja parasetamolin oikea aloitusannos aikuiselle on 1000 mg. Näistä poremuotoiset tai muuten lääkeainetta nopeammin vapauttavat valmisteet voivat auttaa migreenisärkyyn ns. tavallista tablettia nopeammin. Ibuprofeenin aloitusannos on 400 mg, mutta lääkärin määräyksestä annos voi olla suurempi. Koska pahoinvointi on yksi migreenin oire, kannattaa sitä usein hoitaa lääkärin reseptin vaativilla pahoinvointilääkkeillä. Peräpuikko on monesti sopiva pahoinvointilääkkeen antomuoto.
Elleivät nämä lääkkeet tehoa riittävästi, kohtauksia kannattaa hoitaa migreenin täsmälääkkeillä, triptaaneilla. Ne säätelevät aivokalvojen ja aivojen ulkoisten verisuonten supistumista ja vastavaikuttavat särkyä aiheuttavaan laajentumiseen. Ne vaikuttavat myös migreenin muihin oireisiin, pahoinvointiin ja valo- sekä ääniherkkyyteen. Täsmälääkkeet ovat auttaneet myös ymmärtämään migreenikohtauksen syntymekanismeja. Triptaaneilla on kohtaushoidon tehostumisen myötä voitu merkittävästi parantaa vaikeistakin migreenikohtauksista kärsivien potilaiden elämänlaatua. Niilläkin on kuitenkin haittavaikutuksia ja vasta-aiheita, minkä vuoksi ne ovat reseptillä määrättäviä lääkeaineita.
Migreenin estohoito
Potilaiden, jotka kärsivät säännöllisistä, useita kertoja kuussa toistuvista migreenikohtauksista, kannattaa harkita säännöllisen, päivittäin otettavan estolääkityksen aloitusta. Päätös tehdään yhdessä hoitavan lääkärin kanssa. Migreeniä ehkäisevänä lääkkeenä voidaan käyttää betasalpaajia (propranololi ja metoprololi), trisyklisiä depressiolääkkeitä, epilepsialääkkeitä1 (natriumvalproaatti ja topiramaatti) tai tulehduskipulääkkeitä (naprokseeni, tolfenaamihappo, mefanaamihappo, ketoprofeeni). Pitkäaikaiskäyttö saattaa provosoida särkylääkepäänsärkyä.
Yleensä kannattaa aloittaa lievemmästä ja siedetymmästä lääkkeestä,
kuten betasalpaajasta tai trisyklisestä depressiolääkkeestä.
Serotoniiniantagonistit kannattaa jättää migreenin hoitoon
perehtyneiden keskusten valikoimaan.
Migreenin estolääkkeet tehoavat joillakin potilailla erittäin
hyvin, toisilla taas eivät lainkaan. Niiden vaikutusmekanismi on edelleen
tuntematon.
Lähteet:
1. Migreenin hoito. Käypä hoito-suositus, Duodecim 2002, 118:1200-9